Nimi vaihtui - en taida enää olla jumalan selän takana kuitenkaan. Näin muutamaa aikaa myöhemmin on aika hauskaa miettiä miksi tuollaisen nimen tälle pienelle blogiyritelmälle alun alkaen keksin. Uupumus kai sysää ihmisen jonnekin valon ulottumattomiin, ehkä juuri sinne... Jumalan selän taakse.

Nyt elämää kuvaa paremmin polku ja sitä pitkin astelu. Ehkä vähän latteaa mutta tämä blogi on ihan oma juttuni ja tunne nyt on, että elämä ja sen mukanaan tuomat haasteet hyväksytään ja vastaanotetaan kuten polkua pitkin astellessa ikään.

Huomenna alkaa pääsiäinen ja loma ja matka synnyinkaupunkiin josta kesällä tulee taas kotikaupunki, jess! Ei enää kärvistelyä täällä jumalan selän takana. Tilasin Craig Thompsonin Habibi-sarjakuvaromaanin ja posti toi sen tänään (tällainen), en malta odottaa! Tea Obrechtin kirjoittaman The Tiger´s Wife luin loppuun (tässä) ja tykkäsin kovasti. Luen sen varmaan vielä uudestaan, se oli koukeroinen ja aikamoinen runsaudensarvi, ekalla lukukerralla lähinnä nautiskelin kokonaisuudesta. Ja Joan Didonin Blue Nights tuli myös kotiin, en vaan tiedä rohkenenko lähteä sitä lukemaan, vielä.

Vauveli on keksinyt että hän ja minä ollaan erillisiä ja ahistaahan se! Yöllä yksinäisyys iskee aina yhtä kamalana shokkina kun vähän havahtuu unesta, pikku raasu... Ja mammaraasu myös, tuntuu että ne yöunet katkeaa... ja katkeaa... ja katkeaa...

Voishan sitä kirjoittaakin

Tämä blogi ei oikein ottanut tuulta alleen silloin aikaisemmin. Olen kyllä seuraillut muiden kirjoittelua, mutta ei ole ollut mitään sanottavaa itselläni. No, tiedä nyt onko sitä vieläkään mutta yhtäkkiä alkoi vain näppis rätistä. Olen viime syyskuussa tullut neljännen kerran äidiksi. Ihanaa, mutta tällä hetkellä tuntuu että aivot askartelevat aika paljon sen ajan ympärillä jolloin voi taas elellä omien rytmien mukaan - eli ajassa kun lapset on aikuisia... Haaveilen hitaista aamuista, mahdollisuudesta lukea kirjaa lause lauseen perään ilman että joku joka välissä keskeyttää. Kävelylenkeistä silloin kuin oikealta tuntuu. Ja tietysti niistä katkemattomista yöunista. Tilasta sängyssä, järjestyksestä joka pysyy jos sen itse pitää. Erotuomarin pillin luovuttamisesta, ruoanlaitosta ilman nälkäisiä hälyääniä. Kaupungilla kiertelystä, vaatepinojen sovittelusta, kenkien sormeilusta.

Jotain kautta kuulin tässä jonain päivänä että on paljon anorexiablogeja; noh, netissä on tietty ihan mitä vaan, mutta mieleeni ei ole tullut laittaa hakusanaksi anorexiaa, aikaisemmin. Nyt ihan ammatinkin puolesta sen tein ja ihan kamala ahdistuksen ja itseinhon ja masennuksen ja itsensä kiduttamisen maailma avautui. Voi näitä nuoria tyttöjä joiden elämä pyörii syömättömyyden ja oksentamisen ja kalorien ja viiltelyn ympärillä! Tuli aika toivoton ja voimaton olo, varmaan se sama mikä blogien pitäjillä on, kun jollain tasolla ymmärtää tekevänsä hidasta kuolemaa muttei mahda (tai halua mahtaa) asialle mitään. Miten näitä tyttöjä ja enenvässä määrin myös poikia voisi auttaa? Mitä meidän aikuisten pitäisi tehdä? Mitä me teemme väärin?

Sain eilen vihdoin valmiiksi tyttelin liivimekon. Tilasin siihen ihanat puiset kukkanapit Titityystä(http://www.titityy.fi/) ja tänään se lähti päiväkotiin näytille. Hyvä fiilis. Ja olen kyllä iloinen kauniista puikoistani vaikken niitä nyt vielä ole käyttöön ottanutkaan. Ja uusista stich markereista jotka on NIIN paljon kätevämpiä kuin langanpätkät. Ja siitä että tulee joulu ja maassa on lunta. Kuvaa mekosta ei ole ainakaan vielä mutta tämä antaa oikeaa tunnelmaa.

Lisäyksenä edelliseen muistin kotiin tultuani että FLS neulotaan pyöröpuikoilla. Höh.

Niin kaunista

... kun on talvi! Sama fiilis varmaan aika monella kaiken kuran ja pimeyden jälkeen. Alkava viikonloppukin ilahduttaa ja se että kuopuksen nuha on viimein loppu. Ehkä maitohappobakteereista on jotain hyötyä kuitenkin? Tilasin ihania bambupuikkoja, niitä sellaisia joiden päissä on värikkäät pompulat. Aion aloitta tämän http://www.ravelry.com/patterns/library/february-lady-sweater sitten kun saan ne. Kutominen ei ole pelkkää kutomista, pitää olla jotain mitä fiilistellä kun sitä tekee. Lanka on ihana ja kohta on ihanat puikot. Mitenköhän tuon linkin olisi saanut silleen hienosti vaikkapa yhden sanan taakse?