Jotain kautta kuulin tässä jonain päivänä että on paljon anorexiablogeja; noh, netissä on tietty ihan mitä vaan, mutta mieleeni ei ole tullut laittaa hakusanaksi anorexiaa, aikaisemmin. Nyt ihan ammatinkin puolesta sen tein ja ihan kamala ahdistuksen ja itseinhon ja masennuksen ja itsensä kiduttamisen maailma avautui. Voi näitä nuoria tyttöjä joiden elämä pyörii syömättömyyden ja oksentamisen ja kalorien ja viiltelyn ympärillä! Tuli aika toivoton ja voimaton olo, varmaan se sama mikä blogien pitäjillä on, kun jollain tasolla ymmärtää tekevänsä hidasta kuolemaa muttei mahda (tai halua mahtaa) asialle mitään. Miten näitä tyttöjä ja enenvässä määrin myös poikia voisi auttaa? Mitä meidän aikuisten pitäisi tehdä? Mitä me teemme väärin?

Sain eilen vihdoin valmiiksi tyttelin liivimekon. Tilasin siihen ihanat puiset kukkanapit Titityystä(http://www.titityy.fi/) ja tänään se lähti päiväkotiin näytille. Hyvä fiilis. Ja olen kyllä iloinen kauniista puikoistani vaikken niitä nyt vielä ole käyttöön ottanutkaan. Ja uusista stich markereista jotka on NIIN paljon kätevämpiä kuin langanpätkät. Ja siitä että tulee joulu ja maassa on lunta. Kuvaa mekosta ei ole ainakaan vielä mutta tämä antaa oikeaa tunnelmaa.

Lisäyksenä edelliseen muistin kotiin tultuani että FLS neulotaan pyöröpuikoilla. Höh.

Niin kaunista

... kun on talvi! Sama fiilis varmaan aika monella kaiken kuran ja pimeyden jälkeen. Alkava viikonloppukin ilahduttaa ja se että kuopuksen nuha on viimein loppu. Ehkä maitohappobakteereista on jotain hyötyä kuitenkin? Tilasin ihania bambupuikkoja, niitä sellaisia joiden päissä on värikkäät pompulat. Aion aloitta tämän http://www.ravelry.com/patterns/library/february-lady-sweater sitten kun saan ne. Kutominen ei ole pelkkää kutomista, pitää olla jotain mitä fiilistellä kun sitä tekee. Lanka on ihana ja kohta on ihanat puikot. Mitenköhän tuon linkin olisi saanut silleen hienosti vaikkapa yhden sanan taakse?

Onpa yllättävää että alan pitää blogia. Olen seurannut muiden sellaisia jonkun aikaa ja tänään ahdistus lasten flunssakierteesta ja avun tarpeen ja saatavuuden epäsuhdasta kasvoi sellaiseksi että päätinpä kokeilla. Neuleblogeja on ihana lukea, ja kun itsekin vähän kudon niin saatanpa vaikka lipsahtaa sellaiseenkin suuntaan. Eli terveisiä täältä jumalan selän takaa!