Jotain kautta kuulin tässä jonain päivänä että on paljon anorexiablogeja; noh, netissä on tietty ihan mitä vaan, mutta mieleeni ei ole tullut laittaa hakusanaksi anorexiaa, aikaisemmin. Nyt ihan ammatinkin puolesta sen tein ja ihan kamala ahdistuksen ja itseinhon ja masennuksen ja itsensä kiduttamisen maailma avautui. Voi näitä nuoria tyttöjä joiden elämä pyörii syömättömyyden ja oksentamisen ja kalorien ja viiltelyn ympärillä! Tuli aika toivoton ja voimaton olo, varmaan se sama mikä blogien pitäjillä on, kun jollain tasolla ymmärtää tekevänsä hidasta kuolemaa muttei mahda (tai halua mahtaa) asialle mitään. Miten näitä tyttöjä ja enenvässä määrin myös poikia voisi auttaa? Mitä meidän aikuisten pitäisi tehdä? Mitä me teemme väärin?