Huomenna alkaa pääsiäinen ja loma ja matka synnyinkaupunkiin josta kesällä tulee taas kotikaupunki, jess! Ei enää kärvistelyä täällä jumalan selän takana. Tilasin Craig Thompsonin Habibi-sarjakuvaromaanin ja posti toi sen tänään (tällainen), en malta odottaa! Tea Obrechtin kirjoittaman The Tiger´s Wife luin loppuun (tässä) ja tykkäsin kovasti. Luen sen varmaan vielä uudestaan, se oli koukeroinen ja aikamoinen runsaudensarvi, ekalla lukukerralla lähinnä nautiskelin kokonaisuudesta. Ja Joan Didonin Blue Nights tuli myös kotiin, en vaan tiedä rohkenenko lähteä sitä lukemaan, vielä.

Vauveli on keksinyt että hän ja minä ollaan erillisiä ja ahistaahan se! Yöllä yksinäisyys iskee aina yhtä kamalana shokkina kun vähän havahtuu unesta, pikku raasu... Ja mammaraasu myös, tuntuu että ne yöunet katkeaa... ja katkeaa... ja katkeaa...

Voishan sitä kirjoittaakin

Tämä blogi ei oikein ottanut tuulta alleen silloin aikaisemmin. Olen kyllä seuraillut muiden kirjoittelua, mutta ei ole ollut mitään sanottavaa itselläni. No, tiedä nyt onko sitä vieläkään mutta yhtäkkiä alkoi vain näppis rätistä. Olen viime syyskuussa tullut neljännen kerran äidiksi. Ihanaa, mutta tällä hetkellä tuntuu että aivot askartelevat aika paljon sen ajan ympärillä jolloin voi taas elellä omien rytmien mukaan - eli ajassa kun lapset on aikuisia... Haaveilen hitaista aamuista, mahdollisuudesta lukea kirjaa lause lauseen perään ilman että joku joka välissä keskeyttää. Kävelylenkeistä silloin kuin oikealta tuntuu. Ja tietysti niistä katkemattomista yöunista. Tilasta sängyssä, järjestyksestä joka pysyy jos sen itse pitää. Erotuomarin pillin luovuttamisesta, ruoanlaitosta ilman nälkäisiä hälyääniä. Kaupungilla kiertelystä, vaatepinojen sovittelusta, kenkien sormeilusta.