Voishan sitä kirjoittaakin

Tämä blogi ei oikein ottanut tuulta alleen silloin aikaisemmin. Olen kyllä seuraillut muiden kirjoittelua, mutta ei ole ollut mitään sanottavaa itselläni. No, tiedä nyt onko sitä vieläkään mutta yhtäkkiä alkoi vain näppis rätistä. Olen viime syyskuussa tullut neljännen kerran äidiksi. Ihanaa, mutta tällä hetkellä tuntuu että aivot askartelevat aika paljon sen ajan ympärillä jolloin voi taas elellä omien rytmien mukaan - eli ajassa kun lapset on aikuisia... Haaveilen hitaista aamuista, mahdollisuudesta lukea kirjaa lause lauseen perään ilman että joku joka välissä keskeyttää. Kävelylenkeistä silloin kuin oikealta tuntuu. Ja tietysti niistä katkemattomista yöunista. Tilasta sängyssä, järjestyksestä joka pysyy jos sen itse pitää. Erotuomarin pillin luovuttamisesta, ruoanlaitosta ilman nälkäisiä hälyääniä. Kaupungilla kiertelystä, vaatepinojen sovittelusta, kenkien sormeilusta.